”Aina kun täällä tapaamme, sehän on meille suurta juhlaa”

Härmän Kylpylällä on ollut ilo saada järjestää Lotta Svärd Säätiön tarjoamia kuntoutusviikkoja Suupohjan lotille jo yli kymmenen vuoden ajan. Maaliskuun viimeisellä viikolla vastaanotimme jälleen linja-autollisen hyväntuulisia ja pirteitä pikkulottia vieraaksemme.

– Tulimme tänne iloisin mielin, aurinko paistoi ja oli tuttu paikka, minne tulla. Aina kun täällä tapaamme, sehän on meille suurta juhlaa. Vuosi on taas mennyt eteenpäin ja kuitenkin tulemme tänne, vaikka ikää jo on, jo neljättätoista kertaa mukana ollut jalasjärveläinen Kaisu Pihlaja kuvailee tunnelmia.

Tämän ikäisellä ihmisillä on kuitenkin enää niin vähän tapahtumia, niin tätä kylpyläviikkoa me odotamme, kun tämä on kaksi kertaa vuodessa, jalasjärveläinen Kaisu Pihlaja sanoo.

Suupohjan lottaperinneyhdistyksellä on pitkät perinteet lottakuntoutusmatkojen järjestämisessä. Ensimmäisinä vuosina matkajärjestelyistä Härmän Kylpylään vastasi yhä matkoilla mukana oleva Maija-Liisa Ala-Keturi miehensä kanssa. Miehensä poismenon jälkeen Ala-Keturi pyysi yhdistyksen varapuheenjohtaja Esko Ojalaa apuun järjestelyihin ja nyt Ojala on ehtinyt olla vetovastuussa jo kymmenisen vuotta.

– Esko tietää juuri meidän toiveemme. Eilenkin meillä oli oikein kiva ilta, Maire Hämeenniemi oli perehtynyt härmäläiseen lottatoimintaan ja kertoi meille, millaista se on ollut aikanaan. Se oli hyvin mielenkiintoista, koska toiminta on ollut eri pitäjissä aina vähän erilaista, Pihlaja jatkaa.

Viikon mittaan on ehditty nauttia niin hieronnoista, hemmotteluhoidoista, tuolijumpasta kuin kylpylästäkin.

– Aika on mennyt hyvin, ruoka on ollut hyvää ja huone on siisti ja juuri remontoitu. Kaikkea tällaista, mikä kuuluu siihen viihtyvyyteen, Pihlaja kiittelee.

Kauhajokelainen Salme Kakkori on nauttinut erityisesti vapaasta seurustelusta.

– Me kun olemme tällaisia puheliaita seuranaisia, niin mehän puhumme niin päivän politiikasta, vanhoista ajoista kuin tekoälystäkin, Pihlaja heläyttää.

Muistoissa on palattu myös sota-aikaan. Aiemmin kuntoutusviikon ohjelmaan on kuulunut papin pitämä hartaustilaisuus virrenveisuineen ja sitä moni jäi kaipaamaan nytkin.

– Kovin kaipasimme sitä, se kuuluu elämään, Kakkori sanoo.

– Vielä kun ajatellaan sitä aikaa, kun sotaa elettiin, niin kyllä se rukous oli hyvin tärkeä lohduttamassa ja antamassa voimaa, Kakkori ja Pihlaja pohtivat.

Ylistarosta lähtöisin olevalle Maija-Liisa Ala-Keturille tämänkertainen lottakuntoutus Härmän Kylpylässä on jo kahdeksastoista kerta.

– Olen tykännyt tosi lujaa. Täällä on tosi ystävällisiä kaikki, hoitolassakin sanottiin heti, että voi kun mukavaa kun te olette taas tulleet. Kyllä tykkään tulla tänne ja tulen niin kauan kuin vain suinkin jaksan, Ala-Keturi sanoo.

Parafiinihoito käsille täysi kymppi

Jalasjärveläinen Kerttu Leppäkoski osallistui lottakuntoutukseen Härmän Kylpylässä nyt yhdeksättä kertaa. Kotona on yhä tallessa kortti, jolla Leppäkoski hyväksyttiin pikkulotaksi.

Kylpyläviikolta Leppäkoski odotti erityisesti hoitoja ja hierontoja.

– Käsien parafiinihoito oli täysi kymppi ja ruoka on ollut aivan valtavan hyvää. Ja kun on huoltaja mukana, ei ole tarvinnut itse murehtia mistään asioista, Leppäkoski kiittää mukaan tullutta tytärtään.

Myös matkanjärjestäjä sai kiitosta.

– Vetäjä on niin hyvä, hän huoltaa kaikki. Esko tapaa sanoa, että ota hihasta kiinni ja nyppää, Leppäkoski kertoo.

Tytär Tuulia Kortesmaa oli ehtinyt myös kylpylän puolelle.

– Oli tosi mukava käydä, kun harvoin tulee käytyä, erityisesti vesihieronnasta nauttinut Kortesmaa kertoi.

Lottakuntoutus kevään kohokohta

Porukan vanhimmat, 97-vuotiaat Kyllikki Ratus ja Annikki Ojala jakoivat yhdessä hotellihuoneen, kuten jo monena vuonna aiemminkin.

– Meitä luullaankin aina, että olemme sisaruksia, Ojala heläyttää.

Kauhajoelta tulleet huonekaverukset kertovat, että vaikka viikkoon on mahtunut monenlaista ohjelmaa, mieluisinta on kuitenkin ollut se, että on saanut olla toisten joukossa.

– Täällä on niin mukava ilmapiiri, kaikki ollaan kuin samaa perhettä. On mukavaa, että Lotta Svärd Säätiö kustantaa meitä tänne, niin päästään. Se on niin virkistävää. On hyvä mennä kotiin tällaisen viikon jälkeen, kun on saanut olla, että ei ole mitään huolia, kaikki on hyvin, Ratus sanoo.

Kylpyläviikko tuo arkeen mukavaa vaihtelua.

– Kun vuosikaudet asuu yksin, on mielenkiintoista päästä sieltä neljän seinän sisältä toisten luo. Kyllä tämä on ollut niin tärkeää. Joskus kotona tulee oikein uskonpuute, että ei tästä tulee enää mitään, mutta täällä olen saanut oman varmuuteni takaisin, että kyllä minä pärjään, Ojala kertoo.

Ystävykset antavat vielä kiitosta matkanjärjestäjälle.

– Meillä on niin hyvä vetäjä. Me oomma sen flikkoja kaikki. Komiat terveiset ja kiitokset Eskolle hyvästä palvelusta ja ennen kaikkea huolenpidosta!